torstai 28. toukokuuta 2015

♔ Runoja vuosien takaa ♔

v. 2013 - 2014

~Joukossa ihmisten yksin oon, 
sua etsien vaan.
Katselen ympärille,
kaatuan maahan itkemään.
Havahdun siihen näen sinun juoksevan luokseni.
Viimeinen pisara tipahtaa kädellesi.
Suljen silmäni viimeisen kerran.
Olen turvassa.~
- Lost butterfly


~Kerran mä tunsin sen,
tuon onnellisuuden.
Sitä vaikea oli tavoittaa,
kuin kuuta nousevaa.
Mutta sitten kun sen menetin ja kadotin.
Kadotin myös itseni.~
- Lost butterfly


~Ei kukaan mua voisi täällä rakastaa.
Aina vaan etsin sitä oikeaa. 
Pian ymmärrän mä sen.
En ole täydellinen.
Yksin mä tähän synkkään maailmaan taas jään.
Aina vaan etsien sitä ainoaa, joka voisi minua rakastaa.~
- Lost butterfly


v. 2012

~Vaeltelin metsässä etsimässä itseäni, 
kunnes lumi peitti maan.
En löytänyt enään tietä, 
jota olin aina tottunut kulkemaan.
Olen eksynyt väärälle polulle, 
jota jalkani lähtivät kulkemaan.
Ääni päässäni hoki kokoajan käänny,
 ennen kun on liian myöhästä.
Liian kauan aikaa pimeässä vaeltelin, 
yrittäen löytää jotain, 
mitä ei voinut koskaa löytää. 
Polkuni ei ole enään valoisa ja pitkä,
 siitä on tullut pimeä ja mutkainen.
Pysähdyn, koska polku oli kadonnut.
 En tiiä minne mennä,
 polku tuo kultainen aina mukanani vie.~
- Lost butterly 

~ Tyttö on eksynyt,
ei löydä tietä takaisin. 
Muistoihin takertunut ja itseään satuttanut. 
Yksin tyttö jatkaa matkaa, 
kunnes puun runkoon tyttö pienoinen kompastuu ja maahan hän paleltuu. ~
- Lost butterfly






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti