~Sä voit nähdä hymyn ja kuulla mun naurun.
Mutta et voi kuulla sitä huutoa mikä niitten takana kuuluu.
Sä voit nähdä mun arvet.
Mutta et voi tuntea sitä kipua, minkä ne taaksensa piilottaa.
Sä voit kuulla mun äänen.
Mutta et sitä hiljaisuutta, minkä suru tuo tullessaan.
Sä voit lukea tätä kirjoitusta.
Mutta et voi tietää itkenkö vai hymyilenkö.
Sä voit luulla että tunnet mut.
Mutta todellisuudessa sä et tunne ollenkaan.
Sä voit luulla että mä olen onnellinen.
Mutta sä et voi tietää kuinka onneton mä oon.
Sä voit luulla että mulla on kaikkea.
Mutta mulla ei ole mitään.
Sä voit luulla että mä elän elämääni.
Mutta todellisuudessa mä pakenen sitä.
Sä voit luulla että mä en pelkää mitään.
Mutta mä pelkään liikaa.
Sä voit luulla että olen unohtanut.
Mutta joka päivä muistuttaa mua siitä.
Sä voit luulla että mä olen iloinen.
Mutta mä olen surullinen.
Sä voit luulla että aika korjaa haavat.
Mutta kipu ei koskaan katoa.
Sä voit luulla että mä en vihaa ketään.
Mutta mä vihaan.
Sä voit luulla että oon jatkanut mun elämää.
Mutta mä oon jäänyt paikalleni.
Sä voit luulla että annan anteeksi kaiken.
Mutta anteeksi anto ei tuo takaisin mitään.
Sä voit luulla että mun ajatukset on iloisia.
Mutta ne ei ole lähelläkään sitä.
Sä voit luulla että oon oppinut menneisyydestä.
Mutta se olenko oppinut vai en.
Sitä sä et tuu koskaan tietämään.~
- Lost in paradise
